Tadeusz Borowski: Kotimme Auschwitz

suom. Martti Puukko
2005
ISBN 952-471-488-4
192 s.

"Puolalaisen Tadeusz Borowskin keskitysleirikertomukset sukeltavat leirin arkipäivään ja rutiineihin. Vangit syövät, työskentelevät, nukkuvat ja rakastuvat toisiinsa muutaman sadan metrin päässä paikasta, jossa toisia vankeja systemaattisesti murhataan. Henkiinjäämisen halu voittaa myötätunnon, normaalin ja epänormaalin raja häilyy, kunnes lopulta katoaa kokonaan. Borowski tietää mitä kaikkea ihminen on valmis tekemään kestääkseen kestämättömän ja selviytyäkseen mahdottomasta. Tämä kirja ei ole ainoastaan merkkiteos, vaan myös julma muistutus siitä, millaiseen epäinhimillisyyteen me ihmiset kykenemme."

Vierailin itse Auschwitz-Birkenaussa marraskuussa. Vaikka oli nähnyt kuvia ja videoita ja kuullut kaikenlaisia tarinoita kamalista oloista, oli kokemus järkyttävä ja tietysti omalla tavallaan hyvin vaikuttava. Kotiin päästyäni paloin halusta tietää lisää, vaikka tavallaan en olisi halunnutkaan tietää. Käsiin sattui kirjastossa Auschwitzista selvinneen Borowskin teos, joka koostuu kahdestatoista novellista.

Kirjan novellit ovat osittain erillisiä ja osittain ne kytkeytyvät toisiinsa. Joku on kirje ja tuntuu hyvin todelliselta. Teos luokitellaan proosaksi, mutta olisi kiinnostava tietää, miten pitkälti novellit perustuvat tositapahtumiin. Onko minäkertoja itse Borowski?

Novelleissa seurataan keskitysleirin päivittäistä elämää. Leirin pitkäaikaiset vangit purkavat vaunuja, jotka tuovat sadoittain ihmisiä, joiden on määrä päätyä suoraan kaasukammioon. Vangit tekevät töitä ja käyvät keskenään kauppaa, elävät niin kuin keskitysleirillä on elettävä.

Itse koin Auschwitzissa käymisen hyvin ahdistavana. Tarinat konkretisoituivat ja pystyin melkein aistimaan sen, minkälaista kauhua ihmiset olivat leireillä kokeneet.

Kun luin Borowskin teoksen, tunteet olivat ristiriitaiset. Teoksesta välittyivät myös ne kamaluudet, mutta suurin osa tekstistä oli sellaista, että aloin oikeasti miettimään, että eikö siellä ollutkaan niin kamalaa. Borowski kirjoittaa vangeille järjestetyistä konserteista ja siitä, miten he saivat paketteja ja ruokaa kotoaan. Tunnelma kirjassa ei ollut lainkaan niin masentunut, ahdistunut ja negatiivinen, kuin olisi voinut olettaa.

Tulinkin siihen tulokseen, että tämä on ollut Borowskin ja myös muiden leirillä olleiden keino käsitellä vaikeaa asiaa. He ovat pyrkineet elämään mahdollisimman normaalisti ja leiriltä selvinnyt Borowski on halunnut kertoa asioista niin kuin ne eivät olisi olleet aivan yhtä kamalia kuin todellisuudessa. Ehkä hän ei ole halunnut järkyttää perhettään tai ehkä hän on vain halunnut unohtaa kokemansa kauhut.

Vaikka olen sitä mieltä, että kirjassa yritetään jonkin verran piilotella kamalia asioita, kerrotaan siinä paikoitellen myös hyvin suoraan, mitä julmuuksia Auschwitzissa tapahtui. Teos ei missään tapauksessa ole miellyttävää luettavaa, eikä ainakaan omalla kohdallani sopinut iltalukemiseksi. Painajaiset olivat taatut.

Tuntuu väärältä antaa tähtiä tällaiselle teokselle, joten en niitä anna. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen kuitenkin lukemaan.